Olen työskennellyt useita vuosia yhteiskunnallisen yritystoiminnan parissa kehittäjänä ja neuvojana. Tuo yhteiskunnallinen -määritelmä on edelleen osin täsmentämätön, mutta siihen voidaan liittää sisällöllisiä asioita mm. YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta, lastenoikeuksista sekä kestävän kehityksen alueista. Tästä löytyy määrityksiä myös hakusanalla ”triple bottom line” – ihminen, talous, ympäristö.
Yksi yhteiskunnallisen yritystoiminnan ilmentymä on ns. sosiaalinen yritys. Malli oli paljon pinnalla reilut kymmenen vuotta sitten, kun maahan luotiin laki sosiaalisista yrityksistä. Päämääränä oli pyrkiä työllistämään työttömyyden kovaa ydintä. Vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia. Malli hiipui hiljalleen, kun moni kyseisen yritysmuodon perustajista huomasi, että valtio ei maksakkaan avokätisesti tästä työllisyyden hoidosta, vaan työllistäminen liiketoiminnan ohella tulikin yrityksille erittäin kalliiksi. Vaatimattomat tuet eivät riittäneet mittaviin lisäkustannuksiin, joita erityisosaamista vaativa tehtävä synnytti. Sen jälkeen ryhdyttiin pystyttämään maahan yhteiskunnallista yritystä, jolle luotiin myös oma Yhteiskunnallinen yritys -merkki. Jälleen syntyi kova vääntö siitä, onko nyt joku yritysryhmä saamassa valtiolta tukia joka valuu omistajan taskuun. Lakia yhteiskunnallisista yrityksistä ei saatu, ei liioin vero – eikä muitakana helpotuksia, vaikka koetettiin etsiä ja vakuuttaa altruismia liiketoiminnassa. Monet näistä ns. yhteiskunnallisista yrityksistä olivat alkuvaiheessaan idealistisella pohjalla,mutta kannattavuus ja kyky kasvaa ja tuottaa yhteiskunnalle verokertymää jäivät vaatimattomalle tasolle. Toki joukossa oli ja on edelleen varsin mittavia sosiaalialan toimijoita, usein täydentämässä julkisen sektorin palveluita.
Todellinen yhteiskunnallinen yritysmuoto syntyy yhteiskunnallisuudesta missä tahansa yritystoiminnassa. Tätä yhteiskunnallisuutta voidaan soveltaa joko yrityksen (yhteisön, säätiön jne.) varsinaisessa toiminnassa, voitonjaossa tai tavassa johtaa ja toimia huomioiden vaikkapa rooli nuorten kouluttajana ja vastuullisesti toimivana omistajaesimerkkinä. Mielestäni tärkein yhteiskunnallisuuden ajuri yritystoiminnassa on ympäristöraportteja, laatumerkkejä ja lupauksia tärkeämpi seikka, nimittäin juuri yrityksen omistajuus. Jos omistaja puhaltaa yritykseen hengen, joka noudattaa kaikessa tekemisessään vastuullisuutta ja jatkuvuutta, luovuuden ja rohkeuden rinnalla, se on mielestäni erittäin yhteiskunnallista. Optimaaliseen osinkotuottoon kykenevä robotti on jo luotu. Omistaja voisi kuitenkin kouluttaa tätä robottia niin, että tuotto saisi kuitenkin olla lisäksi myös laadullista vaikuttavuutta: jatkuvuutta, verokertymää, työpaikkoja ja lupausta huomisesta – kolmensadan vuoden strategiaa.
